Oriveden Seudun kansalaisopistolla (Osko) ja Yhteiskoululla oli koulun tiloissa kevätnäyttely 21.–22.4. Kansalaisopisto juhli samalla 60. toimintavuottaan ja kohde oli myös Pirkanmaan kolmannen kerran järjestettävän taidesuunnistuksen yksi rastipaikoista. Väkeä oli siis viikonloppuna liikkeellä ihan kiitettävästi ympäri Pirkanmaata. Olipa jokunen tullut kauempaakin katsomaan orivesiläisten aikaansaannoksia. Koulun saleista löytyi jokaiselle varmasti jotakin mielenkiintoista katseltavaa ja tasatunnein sai katsomisen lomassa nauttia musiikki- ym. esityksistä.

Nykynuoretko kädettömiä käsitöissä?

Yksi sali oli täynnä yläasteen ja lukion oppilaiden taidonnäytteitä. Salia kierrellessä poistui varmaan viimeiseltäkin epäilijältä harha siitä, että nuoret eivät nykyään tee kädentaidollisia töitä. Vuoden aikana oli syntynyt aivan upeaa taidetta, puutöitä, vaatteita, keramiikkaa, portfolioita valokuvauksen tunnilla ja olipa satojen tikkujen siltarakennelmiin jouduttu tekemään lujuuslaskelmiakin. Mykistyneenä katselin ympärilleni. Joko lapset ovat kehittyneet taidollisesti todella paljon tai opetus on astunut pitkän askeleen eteenpäin meikäläisen kouluajoista.

Juhlasali oli kansalaisopiston taiteen ja kädentaitojen aarreaitta. Paljon oli saatu kuluneena kautena aikaan. Avajaispuheessaan rehtori Tiina Kopalainen luonnehti Oskoa erittäin taide- ja taitoainepainotteiseksi. Opisto tarjoaa paikkakunnan kulttuurielämän ytimessä elämään merkitystä ja sisältöä. Taiteella on suotuisa vaikutus sekä ihmisen terveydelle että ajattelulle. Samaa mieltä oli pakko olla, kun katseli taidokkaita töitä, joita tekijät olivat tuntejaan laskematta sitkeästi ja kärsivällisesti ihailtavaksi valmistaneet.

Käsin kosketeltavissa oli se into, millä tekijät olivat heittäytyneet taiteentekoon, puukkojen takomiseen, valokuvaukseen, korujen valmistamiseen ja muihin kädentaitoihin. Nyplätyt pitsit, hardanger, maalatut posliinit, kirjotut peitot, kudonnaiset ja tekstaajien aikaansaannokset herättivät katsojissa ansaittua kunnioitusta. Naisilla oli ollut oma puutyöpiiri, jossa oli valmistettu mm. kauniita ruusukoristeisia kapioarkkuja. Kaappikellojen edessä henki suorastaan salpaantui ihastuksesta. Katseltavana ja ostettavana oli myös painotuore Oriveden asemanseudun historia.

Tilkkutyöpiirin taidetta

Tilkkutyöpiiri oli vallannut kokonaisen luokan käyttöönsä, sillä työt eivät olisi pienempään tilaan mahtuneetkaan. Ryhmässä oli kauden aikana peräti 11 innokasta tekijää ja kädenjälki näkyi luokkaan sisään astuessa. Töitä oli valmistettu monella eri tekniikalla ja värien rikkaassa käytössä näkyi tekijöiden mieltymykset. Bargello- ja chenille-tekniikat sekä paper piecing kiehtoivat kuluneena kautena erilaisiin kokeiluihin. Pikatekniikoilla oli tehty tyynyjä ja suosiossa oli vieläkin kuusikulmioista käsintehdyt työt sekä käsin tikkaus, jota monet katsojat ihmetellen ihailivat. Monta ihanaa pikkutyötä syntyi tilkkumaalaillenkin tyllin avulla.

Kirjapöydän yläpuolella roikkui tilkuista tehtyjä omenoita aidossa omenapuun oksassa. Töiden vieressä oli hauskoja ajatelmia kankaiden ostoista ja tilkkuiluun hurahtamisesta. Ja meitä hurahtaneita oli molempina päivinä useampia esittelemässäkin töitä ja tekemässä keskeneräisiä töitään eteenpäin. Näyttelyyn tutustujat saivat nähdä käytännössä mm. kukkien tekoa, pöytäliinan ja pallon ompelua paperisabluunoiden avulla, tikkausta ja tilkkutyövälineiden käyttöä.

Kaistojen leikkausta helpottavat leikkuri, viivain ja leikkuualusta. Tilkut ommellaan yhteen joko käsin tai koneella. Käsintikkausta tehdään pienen pienellä neulalla ja vahatulla langalla. Apuna on hyvä olla tikkauskehys, jolloin kerrokset pysyvät paremmin paikallaan ja lopputuloksesta tulee tasaisempi. Silti tilkkutyön ei tarvitse olla kallis harrastus. Tilkkuilijoiden miehet kurkistelivat mallia omilla jaloillaan seisovasta tikkauskehyksestä ja kuulin heidän pohtivan omia ja putkiliikkeen tarvikevarastoja.

Joku on lähtenyt tilkkupiiriin, kun on jäänyt äidiltä vanhoja kankaita tai muuten itse ommellessa jää hukkapaloja. Tilkkuilijat kiertelevät kirpputoreja ja töihin käytetään vanhat farkut, verhot ja lakanat. Kelvollisia ovat myös työstä riippuen esim. trikoot ja gollege-kankaat sekä huonekalukankaat. Nappasipa kerran yksi piiriläinen vaatekaapista miehensä paidankin, kun tarvitsi kyseistä väriä laivaansa. Tilkkuilussa oma mielikuvitus on vain rajana. Töitä voidaan toteuttaa monin eri tavoin ja pikatekniikat helpottavat ja jouduttavat töiden tekemistä. Tilkkumaailmasta löytää jatkuvasti uutta ja harrastuksena se on ”vaarallinen”. Monet ovat jääneet koukkuun, mistä kertoo tilkkuilun jatkuvasti kasvanut suosio ympäri maailmaa.

Täytyy todeta, että paljosta jäivät osattomiksi viikonlopun näyttelystä ne töidensä esille laittajat, jotka eivät olleet itse paikalla. Oli ihanaa antaa tilkkupiiriläisten kokea tilkkupajassa se, kun katsoja astui sisään ja huokasi: ”Onpa upeita töitä!” Tilkkupiirin vetäjänä sain myös itse ihanan flow-tunteen siitä, että olin valmistuneiden töiden osalta tehnyt itseni tarpeettomaksi. Jokainen osasi esitellä niin omansa kuin toistensa tekemät työt ja kertoa niiden valmistustekniikan. ”Kyllä on hyvin tehtyjä! Miten teillä piisaa kärsivällisyyttä?” Se syntyy innostuksesta ja toinen toisensa huomioon ottamisesta sekä idearikkaista piiriläisistä. Näyttelyn päättyessä seisoimme hetken kuin emme olisi malttaneet purkaa kauniita töitä ympäriltämme. Ensi syksynä puhaltavat kuitenkin taas uudet tuulet ja luulen, että viikonlopun näyttely tuo piiriin lisää jonkun uuden tilkkuilijankin.

Teksti: Pirjo Auvinen
Kuvat: Marja-Leena Stenvik

Lehden etusivulle